Maanantai

Maanantai on täällä taas. Minne viikonloppu oikein hurahti? En edes tehnyt mitään mainittavaa ja silti aika kului siivillä. Toisaalta oli oikein mukavaa, kun ei pitkästä aikaa ollut pakko tehdä yhtään mitään, mutta silti takaraivossa tuntui kummallinen olo, ihan kuin olisi jättänyt jotakin tärkeää tekemättä, tai ihan kuin pitäisi jotakin tehdä. Niin sitä on vain tottunut rytmiin, johon arjen lisäksi on suurena osana kuulunut erilaiset koulutehtävät. Ensi viikolla onkin sitten viimeinen arviointikeskustelu ja tämän jälkeen jäljellä on vain valmistujaiset. Tuntuu yhtäaikaisesti todella hienolta ja oudolta. Miten sitä sitten osaa vapaa-aikansa viettää? Ensin tässä on pari vuotta jo toivottu vapaa-aikaa ja nyt kun sitä on, ei oikein tiedä miten siihen suhtautua.





Vielä taitaa hetki mennä ennen näitten ilmestymistä..                              (flickr.com)



Tänä aamuna kaipasin työmatkallani punaisia kumisaappaitani. Olisivat olleet todella tarpeelliset tuolla vesisateessa lätäköitä kierrellessä. Toivottavasti kevät etenisi nopeasti, sillä en jaksaisi sitä lumetonta ja harmaata vaihetta, ennen kuin kaikki alkaa taas kasvamaan. Se on jotenkin niin lohdutonta ja masentavaa. Aurinko alkaa kirkkaasti paistamaan korostaen kaikkea harmautta ja paljastaen kotoa kaikki pölyt ja likaiset ikkunat. Lisäksi pihamme oli ainakin viime keväänä sellaista savilöllöä että.. Kaikki paikat olivat aivan kurassa, kun risusavottaa suoritimme, ennen talomme perustusten tekoa. Myös äitini koira muuttui saviseksinoutajaksi, kun aina innoissaan kaiveli savisen pihamaan kätköistä keppejä ja muita aarteita. Pihassa oli ja on edelleenkin aikalailla tekemistä, ennen kuin saa siitä mieleisensä kaikkine kukkineen ja perunapenkkeineen. Lisäksi tämän kevään hommiin kuuluisi talon maalaaminen, sillä siinä on tällä hetkellä vain se pohjamaali (?). Täytyykin ilmojen parantuessa järjestää talkoot :)