Tiistai

Onkin jäänyt kirjoittelu taas vähemmälle..




Tänään onkin vesisadepäivä, mikä tekeekin kyllä ihan hyvää kaiken lämmön jälkeen. Ainoa vaan, että olin juuri samaan aikaan ukkosen kanssa liikkeellä aamulla. Jäin ensin odottamaan autoon, että sade hiukan heltiäisi, mutta se vain yltyi. Kun lädin autosta lopulta liikkeelle jäin miettimään, että onko kovin viisasta pitää sateenvarjoa ukonilmalla.. Noh reippaana avasin sontsani kuitenkin ja lähdin juoksemaan seuraavalle kulkuvälineelle. Ei onneksi minuun päättänyt iskeä. Kaipasin kumisaappaita tullessani, nyt ballerinat ja sukat aivan läpimärkinä. Noh, kesä kuivaa minkä se kastelee?





(Flickr)




Olin juhannuksen aikaan viikon lomilla ja tuntui ihanalta ladata akkuja, vaikka jotakin hommaa oli jokaiselle päivälle. Kyllä tunsi jotakin tehneensä, mutta mukava saada jotain aikaiseksikin. Eli maalasimme siis taloamme. Yllättävän rankkaa homma, varsinkin tällaiselle toimistotyötä tekevälle ihmiselle. Piti rampata telinettä ylös alas ja siirtää aina kun sai yhden kohdan valmiiksi. Maalaaminen on kyllä mukavaa puhaa, siinä kun heti näkee kätensä jäljen. Tuntuu siltä, että saa jotakin aikaiseksikin, kun näkee tuloksen konkreettisesti.













Lomalla kävimme Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Ronja Ryövärintyttären. Esitys oli aivan loistava!
Ensin lippuja varatessani ajattelin, että tämän täytyy olla hyvä, mutta mitä lähemmäksi esitys tuli, sitä epävarmemmaksi kantani muuttui. Kun viimein istuimme Hyvän omantunnon linnakkeen viileydessä ja näin esiintymislavan, olin todella epäluuloinen. Esityksen pyörähdettyä käyntiin, olin aivan haltioissani. Ja mitä oivalluksia näyttelijöiltä, joista suurin osa näytteliä useampaa roolia, aina ryöväreistä kasvillisuuteen. Vaikka monet asiat olivat yksinkertaisesti ja pienellä budjetilla loihdittuja, ei se menoa haitannut. Näyttelijät kuitenkin toivat asiat niin selkeästi esille, ettei pelkästään oman mielikuvituksen varaan tarvinnut turvautua. Toki sitä kuitenkin sai käyttää. En viitsi tästä sen tarkemmin kertoa, etten pilaa kenekään teatterinautintoa :)





Ryhmäteatteri- Ronja Röyvärintytär






Vielä muutama viikko töitä ja sitten alkaa kauan odotettu kuukauden mittainen kesäloma, ihanaa :)






(Flickr)







näihin tunnelmiin

Tiistai

Tänään tuntuu hyvältä. Aurinko paistaa ja nostaa selvästi mielialaa. Lisäksi sain puristettua eilen illalla itseni lenkille ja sain mukaani vielä aina innokkaan ystävän, nimittäin äitini koiran. Mukavaa oli. Koiruus innostui laskemaan mäkeä kyljällään ja kaiveli kuoppia sulaviin hankiin. Kerättiin myös pajunkissoja, koivunoksia ja omenapuun oksa maljakkoon. Saadaan seurata kevään tuloa. (Tosin en vieläkään innolla odota yhä lähenevää harmaata kautta..)

Lisään tähän kuvan lenkistämme, kun saan siirrettyä koneelle, puhelin temppuilee..






(flickr.com)

Tuolta pajunkissat eilen näyttivä, kun aikaisemmin sateli vettä.




Lisäksi aloitin eilen taas ruokapäiväkirjan pidon. Toivottavasti jaksan siihen tunnollisesti kirjata kaiken. Lisäksi sinne voi laitaa urheilusuoritukset. Tuo vaikuttaa muutenkin todella hyvältä, sillä se tsemppaa syömään vähän paremmin ja kertoo kokoajan päivän tilanteesta ja siitä mitä kannattaisi vielä syödä. Ja liikkumisen seuraaminenkin on mukavaa, sillä jo pienet suoritukset, kuten junalta töihin, voi kirjata ja tulokset näkyy kokonaiskuvassa. Juuri tuollaisia pieniä muutoksia minä kaipaan. Ja tuo ohjelma ei tuomitse, vaikka ottaisi suklaapalasen iltapäiväkahvin kanssa :)






(flickr.com)




(flickr.com)




Mielialaan vaikuttaa kyllä selvästi työtahti. Tänään on nimittäin ollut selvästi rauhallisempi päivä, joka johtuu osaksi siitä, että meillä on pitkästä aikaa hyvä miehitys. Asiakkaatkaan eivät jaksa valittaa niin paljoa, kun aurinko paistaa ;)




(flickr.com)



Yöunet ovat jääneet liian vähälle. Olen kyllä mennyt suhteellisen ajoissa nukkumaan, mutta joko en saa heti unta tai sitten olen heräillyt useita kertoja yössä. Tai pahimmillaan molempia. Hassua, vaikka nukahtaisi lähes heti kun on herännyt, niin silti se ei korvaa kunnon yöunia.




(flickr.com)

Maanantai

Maanantai on täällä taas. Minne viikonloppu oikein hurahti? En edes tehnyt mitään mainittavaa ja silti aika kului siivillä. Toisaalta oli oikein mukavaa, kun ei pitkästä aikaa ollut pakko tehdä yhtään mitään, mutta silti takaraivossa tuntui kummallinen olo, ihan kuin olisi jättänyt jotakin tärkeää tekemättä, tai ihan kuin pitäisi jotakin tehdä. Niin sitä on vain tottunut rytmiin, johon arjen lisäksi on suurena osana kuulunut erilaiset koulutehtävät. Ensi viikolla onkin sitten viimeinen arviointikeskustelu ja tämän jälkeen jäljellä on vain valmistujaiset. Tuntuu yhtäaikaisesti todella hienolta ja oudolta. Miten sitä sitten osaa vapaa-aikansa viettää? Ensin tässä on pari vuotta jo toivottu vapaa-aikaa ja nyt kun sitä on, ei oikein tiedä miten siihen suhtautua.





Vielä taitaa hetki mennä ennen näitten ilmestymistä..                              (flickr.com)



Tänä aamuna kaipasin työmatkallani punaisia kumisaappaitani. Olisivat olleet todella tarpeelliset tuolla vesisateessa lätäköitä kierrellessä. Toivottavasti kevät etenisi nopeasti, sillä en jaksaisi sitä lumetonta ja harmaata vaihetta, ennen kuin kaikki alkaa taas kasvamaan. Se on jotenkin niin lohdutonta ja masentavaa. Aurinko alkaa kirkkaasti paistamaan korostaen kaikkea harmautta ja paljastaen kotoa kaikki pölyt ja likaiset ikkunat. Lisäksi pihamme oli ainakin viime keväänä sellaista savilöllöä että.. Kaikki paikat olivat aivan kurassa, kun risusavottaa suoritimme, ennen talomme perustusten tekoa. Myös äitini koira muuttui saviseksinoutajaksi, kun aina innoissaan kaiveli savisen pihamaan kätköistä keppejä ja muita aarteita. Pihassa oli ja on edelleenkin aikalailla tekemistä, ennen kuin saa siitä mieleisensä kaikkine kukkineen ja perunapenkkeineen. Lisäksi tämän kevään hommiin kuuluisi talon maalaaminen, sillä siinä on tällä hetkellä vain se pohjamaali (?). Täytyykin ilmojen parantuessa järjestää talkoot :)

Huomenta

Onneksi on perjantai ja onneksi ei ole viikonloppuisin töitä. Töissä ollut taas niin kiireitä, että on virta aivan loppu. Eilen sain kauan odotetut uudet silmälasini. Optikolla odottaessamma paikalle saapui mummo kahden pienen ihmisen kanssa. Mummo ihmetteli äänen sylissä olleelle pienelle pojalle, että sua ei taida ikinä väsyttää. Siihen tomera poika vastasi muitta mutkitta, että ei ole vielä patteri loppunut. :) Kyllä vähän hymyilytti..




(Anne Geddes)





Tänään on myös aprillipäivä. Keksittekö te aprillipiloja? Tai joutuneet niitten kohteeksi?



(flickr.com)





Pääsiäistä ja tulevaa lomaa odotellessa..






(flickr.com)

Bloggaamisen alkumetrejä

Taitaa mennä vielä enemmän aikaa kaikkien uusien (siis minulle uusien) toimintojen miettimiseen, kuin itse jonkin järkevän kirjoittamiseen. Mutta nyt olen siis saanut selville, että kuvia saa lisätä, jos ne ovat ns. vapaita kuvia. Mutta varmuutta en saanut vielä siihen, että pitääkö kuvan alkuperä silti ilmoittaa, joten päädyin tulokseen, että lisään tiedon. Ei mene ainakaan väärin, vai?



(kuva flickr.com)

Tuolla Flickrissä on paljon hienoja kuvia. Ja kun laittaa hakuasetuksiin Creative Commons-licensed saa kuvia, joiden käyttöön lupa on jo saatu.


Mukava auringon paisteinen päivä näyttäisi olevan tulossa. Saisi pikkuhiljaa nuo lumet lähteä. Tietysti on paljon mukavampaa, että sulavat vähitellen, niin ei tarvitse loskassa ja möhjössä kahlata.

Blogin käytön alkeita

Jaa, heräsi eilen kysymys, että miten on kuvien käytön kanssa blogissa. Siis omia kuviaanhan saa tietysti vapaasti käyttää, mutta miten on kaikkien netistä löytyvien kuvien kanssa? Niitä siis saa liittää blogiin, mutta pitääkö jotenkin merkata mistä kuvat ovat kotoisin? Ja jos pitää merkata, niin miten se kuuluu tehdä? Pitänee lähteä ottamaan selvää, sillä kyllähän kuvat toisivat omaa lisää tähän. Ja kuvahan kertoo tunnetusti enemmän, kuin tuhat sanaa..

Palataan asiaan

Ihmiset

Minkä takia ihmisten pitää lähes tyhjässä junassa istua aivan viereen? Minä en ainakaan henkilökohtaisesti pidä siitä. Minä olen juuri sellainen tavallinen suomalainen, joka tarvitsee oman tilansa. Aamulla junassa siis sattui niin, että istuin tyhjään neljän hengen välikköön ja seuraavalta asemalta kyytiin kapusi naisihminen, joka änkesi viereeni istumaan. Vaikka vastapäiset paikat olisivat olleet vapaana, kuten monet muutkin paikat.. Ajattelin ensin, että jos hän on niitä, jotka haluavat aina istua nenä menosuuntaan, mutta tällaisiakin paikkoja olisi ollut vapaana vaikka kuinka. En siis kertakaikkiaan voi ymmärtää tällaista käytöstä.



(kuva Flickr.comista)




Saman huomaa hyvin usein parkkipaikoilla. Vaikka kuinka yritätä jättää autosi jonnekin hiukan sivummalle, niin eikös joku ole parkkeerannut aivan kylkeen kiinni. Luulisi, että olisi itsellekin mukavampi jättää se yhden auton paikka väliä, niin itsellekin jäisi tilaa tulla autosta ulos kunnolla ja kaupan pihalla olisi helpompi pakata tavarat autoon. Tottakai usein on tilanteita, ettei tämä ole mahdollista, mutta miksi tyhjällä parrkipaikalla pitää parkkeerata viereiseen ruutuun ja mahdollisesti vielä niin lähelle, ettei meinaa autoon mahtua enää takaisin? Vai eivätkö kanssa ihmiset osaa tai uskalla parkkeerata kauemmas? Jos onkin niin paljon helpompaa parkkeerata viereen, niin ei ainakaan parkkeeraa väärin?



(kuva Flickr.comista)



Kiitos, johan helpotti.