tiistai 5. huhtikuuta 2011

Tiistai

Tänään tuntuu hyvältä. Aurinko paistaa ja nostaa selvästi mielialaa. Lisäksi sain puristettua eilen illalla itseni lenkille ja sain mukaani vielä aina innokkaan ystävän, nimittäin äitini koiran. Mukavaa oli. Koiruus innostui laskemaan mäkeä kyljällään ja kaiveli kuoppia sulaviin hankiin. Kerättiin myös pajunkissoja, koivunoksia ja omenapuun oksa maljakkoon. Saadaan seurata kevään tuloa. (Tosin en vieläkään innolla odota yhä lähenevää harmaata kautta..)

Lisään tähän kuvan lenkistämme, kun saan siirrettyä koneelle, puhelin temppuilee..






(flickr.com)

Tuolta pajunkissat eilen näyttivä, kun aikaisemmin sateli vettä.




Lisäksi aloitin eilen taas ruokapäiväkirjan pidon. Toivottavasti jaksan siihen tunnollisesti kirjata kaiken. Lisäksi sinne voi laitaa urheilusuoritukset. Tuo vaikuttaa muutenkin todella hyvältä, sillä se tsemppaa syömään vähän paremmin ja kertoo kokoajan päivän tilanteesta ja siitä mitä kannattaisi vielä syödä. Ja liikkumisen seuraaminenkin on mukavaa, sillä jo pienet suoritukset, kuten junalta töihin, voi kirjata ja tulokset näkyy kokonaiskuvassa. Juuri tuollaisia pieniä muutoksia minä kaipaan. Ja tuo ohjelma ei tuomitse, vaikka ottaisi suklaapalasen iltapäiväkahvin kanssa :)






(flickr.com)




(flickr.com)




Mielialaan vaikuttaa kyllä selvästi työtahti. Tänään on nimittäin ollut selvästi rauhallisempi päivä, joka johtuu osaksi siitä, että meillä on pitkästä aikaa hyvä miehitys. Asiakkaatkaan eivät jaksa valittaa niin paljoa, kun aurinko paistaa ;)




(flickr.com)



Yöunet ovat jääneet liian vähälle. Olen kyllä mennyt suhteellisen ajoissa nukkumaan, mutta joko en saa heti unta tai sitten olen heräillyt useita kertoja yössä. Tai pahimmillaan molempia. Hassua, vaikka nukahtaisi lähes heti kun on herännyt, niin silti se ei korvaa kunnon yöunia.




(flickr.com)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Maanantai

Maanantai on täällä taas. Minne viikonloppu oikein hurahti? En edes tehnyt mitään mainittavaa ja silti aika kului siivillä. Toisaalta oli oikein mukavaa, kun ei pitkästä aikaa ollut pakko tehdä yhtään mitään, mutta silti takaraivossa tuntui kummallinen olo, ihan kuin olisi jättänyt jotakin tärkeää tekemättä, tai ihan kuin pitäisi jotakin tehdä. Niin sitä on vain tottunut rytmiin, johon arjen lisäksi on suurena osana kuulunut erilaiset koulutehtävät. Ensi viikolla onkin sitten viimeinen arviointikeskustelu ja tämän jälkeen jäljellä on vain valmistujaiset. Tuntuu yhtäaikaisesti todella hienolta ja oudolta. Miten sitä sitten osaa vapaa-aikansa viettää? Ensin tässä on pari vuotta jo toivottu vapaa-aikaa ja nyt kun sitä on, ei oikein tiedä miten siihen suhtautua.





Vielä taitaa hetki mennä ennen näitten ilmestymistä..                              (flickr.com)



Tänä aamuna kaipasin työmatkallani punaisia kumisaappaitani. Olisivat olleet todella tarpeelliset tuolla vesisateessa lätäköitä kierrellessä. Toivottavasti kevät etenisi nopeasti, sillä en jaksaisi sitä lumetonta ja harmaata vaihetta, ennen kuin kaikki alkaa taas kasvamaan. Se on jotenkin niin lohdutonta ja masentavaa. Aurinko alkaa kirkkaasti paistamaan korostaen kaikkea harmautta ja paljastaen kotoa kaikki pölyt ja likaiset ikkunat. Lisäksi pihamme oli ainakin viime keväänä sellaista savilöllöä että.. Kaikki paikat olivat aivan kurassa, kun risusavottaa suoritimme, ennen talomme perustusten tekoa. Myös äitini koira muuttui saviseksinoutajaksi, kun aina innoissaan kaiveli savisen pihamaan kätköistä keppejä ja muita aarteita. Pihassa oli ja on edelleenkin aikalailla tekemistä, ennen kuin saa siitä mieleisensä kaikkine kukkineen ja perunapenkkeineen. Lisäksi tämän kevään hommiin kuuluisi talon maalaaminen, sillä siinä on tällä hetkellä vain se pohjamaali (?). Täytyykin ilmojen parantuessa järjestää talkoot :)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Huomenta

Onneksi on perjantai ja onneksi ei ole viikonloppuisin töitä. Töissä ollut taas niin kiireitä, että on virta aivan loppu. Eilen sain kauan odotetut uudet silmälasini. Optikolla odottaessamma paikalle saapui mummo kahden pienen ihmisen kanssa. Mummo ihmetteli äänen sylissä olleelle pienelle pojalle, että sua ei taida ikinä väsyttää. Siihen tomera poika vastasi muitta mutkitta, että ei ole vielä patteri loppunut. :) Kyllä vähän hymyilytti..



Anne-Geddes-6
(Anne Geddes)





Tänään on myös aprillipäivä. Keksittekö te aprillipiloja? Tai joutuneet niitten kohteeksi?



(flickr.com)





Pääsiäistä ja tulevaa lomaa odotellessa..






(flickr.com)